Taidetta kerrakseen

Sunnuntaipäivästäni kehkeytyi oikea taidepäivä, mies lähti moottoripyöräreissuun ja minä suuntasin Tampereelle hyödyntämään alkukesällä ostamaani Museokorttia. Pääkohteena oli Sara Hildenin taidemuseossa Ron Mueckin näyttely, mutta koska olin kävellen liikkeellä, poikkeilin pikkusadetta pakoon muuallekin. 

Ensiksi matkan varrelle osui Tallipiha, jonka suklaahoukutukset onnistuin välttämään "lujan" tahtoni ja hyvin syödyn, toisen aamiaisen ansiosta.

Tallipihalta matkasin Museo Milavidaan eli Näsilinnaan Nottbeck -suvun vaiheista kertovaan näyttelyyn, sekä viimeistä päivää avoinna olevaan Suur-Merijoen kartano -näyttelyyn. Missasin opastuskierroksen, mutta ajattelin käväistä siellä uudelleen myöhemmin syksyllä, kun silmälasimuodin kehityksestä kertova Ihanat pokat -näyttely avautuu.

                          Näin komeita matkalaukkuja Louis Vuitton teki jo kauan sitten.

 

Sitten kutsuikin jo Mueck, sadekin lakkasi ja oli oikein lämmin kesäpäivä.

Näyttelyn ensimmäinen ja äimistystä herättävin työ oli suuressa etutilassa oleva Pariskunta varjon alla. Se oli niin aidontuntuinen, vaikkakin ihmiset olivat paljon suurempia oikeita ihmisiä, ehkä siksi se olikin niin vaikuttava. Vanheneva iho ryppyineen, maksaläiskineen ja ihokarvoineen, suonikohjut, silmät, jalat, kynnet, kaikki oli niin hämmentävää. Se vähän himmensikin seuraavien töiden tehoa.

Tyttö- teos vastasyntyneestä oli  kaikessa rujoudessaan ja isosta koostaan huolimatta näkemisen arvoinen. Videolla näytettiin nopeutetusti miten tämä Tyttö-teos valmistettiin. Teoksia oli kaikkinensa 10, joista en paljastakaan mitään. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!!!!

Poikkeisin vielä Tampereen Taidemuseossa pikakierroksella Reima Nevalaisen näyttelyssä, joka olikin lähinnä kokemus karmeasta taiteesta. Yhtäkään työtä en toivoisi enää näkeväni missään, tietysti makuasia. Siellä ei saanut kuvata, toki pari kuvaa salaa täytyi ottaa, mutta enpä uskallakaan niitä jukaista,

Sitten olikin pienen välipalan aika, sorruin taas salaattiin Kaffilassa, jonka söin ulkona keikkuvalla tuolilla epämukavasti istuen.

Matka suuntautui ennen bussin lähtöä lempparikirppikseeni Tarinaan Laukontorin laidalle. Ovella päätin, etten osta mitään, mutta kuinka ollakaan, löytyihän sieltä jotakin. Esittelen uuden "aarteeni" myöhemmin Kotitunnelmia-blogissani, jota aloittelen kunhan noin kuukauden päästä palailen vuorottelultani töihin ja kotimaisemiin.

Heljä